Sankaritar heräsi kurkku kipeänä. Ennen kuin hän avasi silmänsä, Sankaritar tunnusteli oloaan: johtuiko huono ja vetämätön olo flunssasta, vaiko illalla Saksan jalkapalloilijoille karjutuista riemunhuudoista, vaiko sittenkin niistä kuohuviinilasillisista?
Tuntui kuin rahtijuna olisi ajanut yöllä Sankarittaren ylitse. Olo oli kertakaikkisen runneltu. Keuhkoja poltti.
Sankaritar päätti jättää lenkin väliin, vaikka ohjelmassa luki "14 km, joista 8 km maratonvauhtia". Oli vaikeaa hyväksyä epäonnistumisen tunne. Se, ettei kyennyt pitämään kiinni ohjelmasta. Suututti!
Syyttäjä tuli taas kylään: Hah! Toinen viikko vasta alkamassa ja sinä olet jo sairas! Mitäs jos tämä kestää ja olet vaikka koko viikon flunssainen? Et millään selviä maratonista tällä tavalla!
Sankaritar pakotti järjen peliin ja sanoi syyttäjälle: Anna olla! Syytä vain, mutta minäpäs en kuuntele. Otan tämän päivän rennosti. Sitä paitsi elämä on otettava muutenkin päivä kerrallaan. On ihan turha stressata huomisesta, josta en tiedä vielä yhtikäs mitään!
Iltaa kohden olo parantui, eikä kurrkuakaan enää kirvellyt.
Sankaritar oli voittanut tämän erän.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen